Super-moon and some chemistry

Anteeksi, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan, mutta kuukauden sisällä ei ole juurikaan mitään tapahtunut. Kerron nyt kuitenkin siitä vähäisestä, mitä on.

Aloitetaanpa aikaisimmista tapahtumista - Kävin kampaajalla leikkuuttamassa ylikasvanutta sivusiiliäni. Ja ensimmäisen kerran voin sanoa olleeni tyytymätön kampaajan työhön. Sanoin, että ihan pikkuriikkisesti voi otsista lyhentää, mutta kampaajapa lyhensi monta senttiä niin, että otsis ei enää mene silmien päälle eikä muutenkaan hienosti. Kasvatin otissta monta vuotta, ja vihdoin kun se oli lähes täydellinen, se leikataan. ;_; ja ps, sivusiili on kasvanut jo kuukaudessa ihan liikaa.

Joo väärinpäin, mut tältä hiukseni näyttivät ENNEN kampaajaa. Nykyisestä en oo ottanu kuvaa koska tiedätte kyllä.

Nyt te kaikki ootte tietty  sillee 'hyi saatana mitä toi on?!' Tää on se kemiaosuus, eli availin vanhoja rasvapurkkeja ja erään purkis sisältö oli karmivaa - yläpuolessa oleva rasva oli sinistä, ja alapuolella oleva, jota oli paljon vähemmän, punaista. Se ei tuoksunut mitenkään erikoiselta, mutta siinä oli ällöttäviä, kovia klimppejä sekä muutenkin, väri ei houkuta laittamaan sitä kasvoilleen, eihän?

Tein juhannuksena juutokakkua, jonka ohjeen sain kaverini äidiltä. Noh, tän teko oli yhtä tuskaa, itkukin pääsi. Ohjeet olivat hieman epäselvät sekä minä olin hieman epäselvä ja jouduin aloittaa kerran koko kakun alusta ja huomasin myöhemmin, ettei olisi ollutkaan pakko. Olen muutenkin ihan Englanti keittiössä, ja en ole juustokakkuja kuin kerran aiemmin tehnyt, jotenjoten... Ehkä te ymmärrätte, mitä ajan takaa, vai?

Käytiin äidin kaa iltalenkillä toisena juhannuspäivänä (?) ja kuvattiin 'superkuuta'. Tai no, äiti niitä kuvia otti, joten näistä kuvista kunnia äidilleni *Fanfaari*. Ei kauheen superkuulta näytä, kamalan pieneltä vain, johtuen ehkä siitä, että kameran zoomi on hirvettävän huono. Nojaa, tää on tavallinen pokkari, ettei siltä paljoo tarvitse oottaakkaan.

Kuvia ei oo enenpää, mutta näin lyhyesti, tein toisenkin testin - leikkasin jonkun hyönteisen kuuteen osaan ja tutkin sitä. Mutta se ei ole kemiaa, vaan biologiaa ja anatomiaa ehkä? Sitten, olen lukenut äidin anatomian ja fysiologian kirjaa, koska toiveammattini on lääkäri (Kukaan ei kyl halua tulla mun hoidettavaks :D) ja oon tutkinu lukiota ja yliopistoja. Huomenna meille tulee isän eno ja serkku, eli pääsen puhumaan ruotsia. On mukavaa nähdä isänkin puolen sukulaisia, kun suurin osa on jo mullan alla ja en oo tavannu puoliakaan niistä. 

Löysin myös meidän sukupuun, ja iloitsin kun olin itse päässy sukututkimuksissani historianläksyjä varten pidemmälle, kuin sukupuu ylsi. Mä pääsin sentään 1500-luvulle, toi vaan 1800-luvulle, siinä on kolmesataa vuotta eroa! Ja sain muuten kuulla, että meidän LV jää ensivuodeksikin, jee! (:

Seuraava postaus tulee varmaan Ruotsinristeilyn jälkeen, eli joskus ensi kuun 17.-20. päivä. Sen jälkeen pian meen Helsinkiin, ja sieltäkin varmaan tulee postaus. Nyt on puoli kuukautta aika ankeena, kun ainoo tyyppi joka juttelee mun kanssa, lähtee jonnekki leirille tai jotai. Mul on unohdettu olo. Tänään tosin tuli postikortti kaverilta joka oli käymässä Vaasassa, ja siin luki, et pitää puhelinta auki et sovitaan pian tapaamisia. Jee, ehkä kesälomassani on edes pieni pelastus.

17.8 on Kokkocon. En malta odottaa! Mul on kaksi vaihtoehtoa, ketä cossaan, ja riippuen millaisen mekon löydän, niin cossaan sitte sitä. Hesasta ois tarkotus ostaa peruukki ym. Käsityötaitoni ovat niin surkeat, etten itse mitään mekkoa rupea ompelemaan. En ole ikinä ommellut edes paitaa, kun kässänluokka oli 6.lk homeessa eikä ollut sen takia kankaita. Saan ehkä kaksi kaverian mukaan Kokkoconiin, et ei oo niin ankee alku ku viime vuonna - olin 2½ h nurkassa piilossa en puhunt mitään kenenkään kanssa ja yritin piiloutua ja sain melkeen paniikkikohtauksen. Mut kivaa, et näkee siellä tavanneita ihania ihmisiä, ei olla tavattu vuoteen, vaikka ois varmaan pitänyt... krhm. Siitä on kohta vuosi muutenkin, kun oon tavannut ketään hetalistia. Kuusi päivää vuoteen. Mul on yksinäinen ja väärinymmärretty olo. Oonhan mä facen kautta jutellut yhdelle tosi ahkerasti ja välillä muillekkin, muutaman kerran soitellut yhden kaa, mut siitäki on jo aikaa, mutta ei se ole sama ku olla ihmisten seurassa, jotka oikeesti on iha sikahauskoja, joilla on sama huumorintaju ja joiden kaa saa olla niin seko ku haluaa.