The day of my life 27.5-13
Nukuin pommiin! normaalisti herään jo kuudelta.
Terveellinen ja monipuolinen aamupala aloittaa aamun..
Minä.. Ei jaksa kääntää ja en osaa hymyillä näyttämättä idiootilta.
Minun pyörä...
Kaverin reppu kun ei ollut muutakaan kuvattavaa.
Ensimmäistä tuntia kohti - kemiaa!
Kaverin paidassa oleva ruusu
Hilasin ton ihan yksin ja ite tohon yhdellä kädellä.
Mina jäin kiinni murhayrityksestä.
Keskittynyt luokka toisen tunnin alussa.
Kemian koe.. En kerinnyt saamaan hyvää kuvaa.
Tällästä meidän koulussa.
Minä juon vain karhua. (:
Urheilutalolle leikittämään tulevia seiskoja..
No anteeksi että kuva on väärinpäin. Tuo enemmän tunnelmaa et oon supernainen tai jotain.
Näyttelin et mun jaka juuttu mut sit se juutuki oikeesti.
On kiva olla vammanen.
Ylös.. ja alas.
Olen vahva.. eiku
Oon aina miettiny et miks tossa on ovi.
Näytin tota kaverelleni ja sit poikien liikanope tuli kattoo sillee wut.
Leikityslappu 8)
Musiikinluokka.. Missasin musiikintunnin :/ Oltaisiin saatu soittaa omavalintaine biisi, täs mä olisin soittanut:
NOSTURI !!
Yksinäinen kukka. :<
Tähän asti päivä oli tavallinen... Neljäs tunti oli alkamaisillaan..
.. Sitten KAIKKI muuttui.
Matkalla salaperäiseen paikkaan yhdessä teknisentyön opettajan kanssa..
Matkalla kohtasimme kauniita näkyjä..
Ihmisasutus alkoi kadota..
Ja huomasimme päätyneemme kalliolle.
Silta josta oli hyvät näkymät.
Upea kiviastelema
Kaikki oli vielä hyvin...
Lampi, johon ei tekisi mieli mennä uimaan.
Eli olimme Pauanteella. Kaunis paikka.
Sitten.. Huomasimme että meitä oli enää kuusi. Oliko suo nielaissut loput yksitoista ja opettajan..?
Tehtävä: Etsi kuvasta ihminen.
Upeat oli maisemat, mutta huoli alkoi jo olla - missä muut olivat?
En tiedä mikä tämä on, mutta.. *niisk* se on niin kaunis!
Joku on roskannut luontoa. :/
Juomakelpoista vettä punaisessa kattilassa.
Toinen kaverini oli nimennyt tämän loch nessin hirviöksi nuorempana.
Minä keskellä lammikkoa.. Siellä oli pieni kaistale kuivaa maata nääs!
Taistelen elämän ja kuoleman välillä - tai ainakin yritän olla putoamatta huonon tasapainoni kanssa. Oli muuten kivaa korkokengillä kalliolla, jee.
Ihmisiä ei edelleenkään näkynyt ja vain yksinäinen tuuli vihelteli korvissani. Meitä oli enää neljä.
Kaukana puiden takanasa siinsi jokin, en tiedä mikä.. Oliko se vaara?
"Olen yksisarvinen!" Jaksan löytää positiivisia asioita jopa shokissa.
Upea talo tuo pauanne.
Yläikkuna! Kurkistaako sieltä joku? Pauanteella ollessa on aina ns. erikoinen olo, vaikea selittää, millainen - aivan kuin ei olisi yksin, olisi painostavaa ja mystisyyttä. Paikkahan 90-luvulla oli noituuden kehto ja siellä järjestettiin erilaisia tapahtumia noituuten, kansanparantamiseen ja shamanismiin liittyen, mitä lukenut olen. Pauanteen konkurssia rukoiltiin aikoinaan, mutta sitä pidetään kiellettynä aiheena.
Väärinpäin, tiedetään. Mutta oon laiskaperse enkä jaksa kääntää oikeinpäin.
Vihdoin aloimme lähteä koulua päin, olimme kaksistaan kaverini kanssa..
... Ja hyvä, että kaveri olisi siinä - minulla on surkea suuntavaisto!
Koululla näin jo aiemmin havainneeni paloauton, josta en silloin ollut kerinnyt ottaa kuvaa, yay!
Toisella kaverillani oli liian pienet kengät - hän sai jalkaansa neljä rakkoa, auts. Itsellänikin tuli seikkailun jäljiltä kiepitä hiertymiä.
Sitten paluu kouluarkeen, hissan tunnille. :) Happy end. Ainiin, käytiin hissantunnilla Jaakko Valon näyttelyssä 'pieni historia'.
Ainiin, piirsin eilen hieman. Ja sain vihdoin kuvan toisesta koirastamme, yay
Ken on tuo, jolla silmät noin kiiluvat? Missi.
Tuhma toimistotäti~ eiku. Ja tossa lukee 'P-pyydän sinua viimeisen kerran lopettamaan'. Rinnat.
Scenetyttö. Mun kamera ei tykkää kuvata paperia mitä ilmeisimmin, ellette ole huomanneet.
Tässä oli aikalailla päiväni - vapaa-aikani viestän koneella tai luen mangoja. Joten.. adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä minua kommentilla! (Auh..)